Huvitutin Viuhti

Nimi: Huvitutin Viuhti Syntymäaika: 20/01/2016
Rotu: Suomenpienhevonen Rekisterinumero: VH16-018-0260
Sukupuoli: Tamma Ikääntyminen: VHKR(4v 19/05/2016)
Säkäkorkeus: 146cm Väri: Punaruunikko
Painotuslaji: Esteratsastus Koulutustaso: Re: 100cm / Ko: He B
Kasvattaja: Huvitutti Omistaja: Katja H. (VRL-00597)

SV-II (37,6p,, 02/16)


© tallin omaisuutta


luonnekuvaus

Huvitutin Viuhtin nimeäminen meni selvästi aivan nappiin, jos luonteen puolesta asiaa ajatellaan. Kuten Tove Jansson on Muumeista tunnettuja Tiuhtia ja Viuhtia kuvannut ”he ovat arkoja ja pieniä olentoja, jotka eivät luota aluksi keneenkään, eivätkä mielellään paljasta salaisuuksiaan muille. Heillä on myös oma kieli, jota vain harvat ymmärtävät”, pätee samat asiat myös Viuhtiin. Tamma on arka ja pieni kokoinen tapaus, joka suhtautuu varautuneesti uusiin ihmisiin, mutta luottamuksen syntyessä siitä saa todellisen loppuelämän ystävän. Tamma myös tuntuu puhuvan ihan omaa kieltään, jota vain luottamuksen voittaneet voivat ymmärtää.

Hoitaessa Viuhtin käytös vain siitä, onko hoitajana luotettava henkilö vai aivan uusi tuttavuus. Luottamuksen voittaneiden seurassa Viuhti on rento ja kiltti tapaus, joka on kiinnostunut kaikesta, mitä hoitaja tekee. Tamman sosiaalisuus pääsee valloilleen ja se nauttii suunnattomasti huomiosta. Uudet tuttavuudet taas ei ole Viuhtin mieleen. Tamma on silmin nähden jännittynyt ja varautunut ja yrittää peitellä tätä uhittelulla. Pahaa se ei kuitenkaan tee, mutta varansa on hyvä pitää oman turvallisuuden tähden. Varustusta kohtaan Viuhti on avoin ja tilanne sujuu ilman sen suurempia stressailuja.

Ratsuna Viuhti on rehellinen ja yritteliäs tapaus, jota voidaan kuvata sanalla työmyyrä. ”Töistä lintsaaminen” tuntuu olevan tammalle täysin vieras käsite, eikä tamma tunnu tietävän mitään huonoista päivistä. Suomalaisneito onkin eräänlainen hyvän mielen hevonen, jonka selkään on aina ilo nousta. Viuhti omaa kolme puhdasta askellajia, joista ravi on äärimmäisen tasaista ja laukka lennokasta ja pyörivää.

Sileällä työskentely on tamman mieleen liian hidasta ja pikkutarkaa hifistelyä verrattuna neitokaisen painotuslajiin, esteisiin. Kilometrien päähän loistavasta tympääntymisestä huolimatta Viuhti hoitaa homman kotiin ja porskuttaa kuuliaisesti ja tasaisen varmasti halutut tehtävät läpi. Koulutehtäviä suorittaessa ratsastajan on hyvä hallita pidätteet, sillä reipas Viuhti ei turhaa hidasta vauhtiaan kouluratsastuksen kaltaisten turhuuksien takia. Kapasiteettia tammalta ei järin paljoa kouluradoilla löydy, joten tamman koulutehtävät koostuvat pääosin helppo B- tason liikkeistä.

Antti Tuiskun sanoja lainatakseni, esteillä peto on irti. Viuhti liikkuu reippaasti omalla moottorillaan ja on rohkea ja varmajalkainen hyppääjä. Kieltäminen, puomien tiputtelu ja esteen ohi juokseminen eivät kuulu tamman sanavarastoon, vaan jokainen este ylitetään kunnialla. Vaikka Viuhti innostuu esteradoille päästessään silmin nähden, ei se koskaan lähde lapasesta, vaan on aina valmina vastaanottamaan apuja ratsastajaltaan. Pääosin tamma osaa itse valita sopivan ponnistuspaikan ja arvioida kaiken maailman ratatempot ja muut hienoudet, joten ratsastajan ei sen suuremmin tarvitse kiinnittää huomiota kuin ohjaukseen ja selässä pysymiseen.

Viuhti on kotona mukavan rauhallinen ja rento tapaus oikeissa käsissä, mutta kilpailupaikalle saapuessa tilanne muuttuu hetkeksi. Vaikka mukana kuinka olisi kymmenen luottohenkilö, tuppaa tamma olemaan alkuun hieman stressaantunut ja hermostunut. Se steppailee ympäriinsä ja säpsy jokaista hiemankaan massasta poikkeavaa ääntä. Pienellä rauhoittelulla ja vakuuttelulla, ettei tammalla ole hätää, alkaa Viuhti pikku hiljaa palaamaan omaksi itsekseen ja loppu viimein tamma unohtaa kokonaan pelänneensä jotain. Verryttelyssä Viuhti toimii yhteistyössä ja antaa kaikkensa, eikä meno muutu miksikään kun ratsastetaan radalle. Kilpailutilanteessa on kuitenkin hyvä pysyä hieman varuillaan koko ajan ja seurailla tamman eleitä, sillä ikinä ei tiedä, vaikka jokin saisi Viuhtin säpsähtämään ja tällöin homma menee auttamatta pipariksi.

© Minja E. (VRL-14226)

sukutaulu

i. Tähdenlennon Aarre
rtkm 148cm
VIR MVA Ch, KTK-III, SLA-II
YLA2, ERJ-II, Jlk.lk. C
ii. Kingin Kaappaus
rtkm 150cm
iii. Saaran Hurrikaani
iie. Hovin Eloisa
ie. Anjan Tulisielu
tprt 146cm
iei. Tukkijätkän Ralli
iee. Sädekehä
e. Vilijaana
m 146cm
VSN Ch, VIR MVA Ch, KTK-II
+40 ERJ-sijoitusta
ei. Anton
m 145cm
eii. Voimamies
eie. Aliisa
ee.Vedenneito
trt 143cm
eei. Ruttuvaari
eee. Niiskuneiti



jälkeläiset

Viuhti ottaa vastaan 1-polvisia estepainotteisia suomenpienhevosoreja.

11/03/2016 o. Harmittoman Joska EV-II i. Kauhearallatus om. VRL-12808

kilpailukalenteri

ERJ-esteratsastus: 21 sijoitusta, joista 01 voittoa
31/05/2016 kutsu 100cm 18/243 ERJ-cup
11/06/2016 kutsu  90cm 05/40
13/06/2016 kutsu  90cm 03/40
15/06/2016 kutsu  90cm 03/40
20/06/2016 kutsu  90cm 05/40
21/06/2016 kutsu  90cm 03/40
24/06/2016 kutsu  90cm 05/40
24/06/2016 kutsu  90cm 02/50
25/06/2016 kutsu  90cm 07/50
27/06/2016 kutsu 100cm 04/18
30/06/2016 kutsu 100cm 09/308 ERJ-cup
01/07/2016 kutsu 100cm 03/40
02/07/2016 kutsu 100cm 05/40
03/07/2016 kutsu 100cm 03/40
04/07/2016 kutsu 100cm 03/40
07/07/2016 kutsu 100cm 06/40
07/07/2016 kutsu 100cm 03/40
08/07/2016 kutsu 100cm 04/40
08/07/2016 kutsu 100cm 01/40
08/07/2016 kutsu 100cm 06/40
09/07/2016 kutsu 100cm 04/40
09/07/2016 kutsu 100cm 05/40

päiväkirja & valmennukset

28/02/2016 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Minja E.
"”Voi helvetin helvetti.” Kipitin kovaa vauhtia Viuhtia taluttaen äänen suuntaan ja pian saavuinkin kyseisen tamman karsinalle. Karsinan ovi oli selällään, eikä luukusta löytynyt muuta kun tallityöntekijämme Vili, talikko ja kottikärryt, jotka makasivat kyljellään maassa. ”Onko täällä joku hätä?” kysyin ihmeissäni samalla, kun kiinnitin Viuhtin käytävälle. Hetken jouduin vastausta tältä parikymppiseltä miehenhupakolta odottelemaan, mutta pian kiroamiselta ehdittyään sain sen. ”Olin just saanu nää kottikärryt täyteen ja sitten ne kaatu. Nyt nää samat paskat on taas samassa paikassa kun vartti sitten.” Vili nosti kottikärryt käärmeissään pystyyn ja alkoi lähes innokkaana keräämään näitä ”samoja paskoja” takasin kärryihin. Seurailin sivusilmällä miehen tekemisiä Viuhtin harjauksen lomassa ja tunsin jopa pientä sääliä nuorukaista kohtaan – tämä teki paljon töitä Harmittomassa ja työt olivat pääosin raskaita paskaduuneja, joihin naisväen voimat ei riittänyt tai joita muut ei yksinkertaisesti halunneet tehdä. ”Sä voit Vili jättää sen karsinan myöhemmälle” huikkasin sukiessani tammaa ja pian näinkin hämmentyneellä ilmeellä varustetun pään työntyvän oven raosta. ”Mitä sanoisit, jos tulisit auttamaan Viuhtin harjauksessa ja ratsastaisit sen tänään?” kysyin muina miehinä kiinnittämättä miekkoseen sen enempää huomiota. Vili laski talikon käsistään ja vaihtoi sen välittöästi harjaan. Sitten se tuli seurakseni sukimaan Viuhtin karvaa takaisin ojennukseen. ”Tää diili käy hiton hyvin” kuulin Vilin pian sanovan.

Maneesiin päästyämme autoin Viliä kapuamaan tamman ratsaille ja säätelemään jalustimia oikeaan mittaan. Kun kaikki oli kunnossa, passitin parin aloittelemaan alkukäyntejä. ”Kuule Minja.” Käännyin katsomaan nuorta miestä, joka istui jopa avuttoman näköisenä Viuhtin selässä ja katsoi minuun päin. ”Mulla ei tosiaan tota ratsastuskokemusta oikein oo, joten älä nyt hyvä nainen jätä mua keskenään tän kanssa.” Vilin ääneen oli sekoittunut hiukkanen kauhua, joten palasin takaisin tamman vierelle. ”Mä voin kävellä sun vierellä” lupasin ja lähdimme yhtä matkaa kävelemään uraa pitkin. Jutustelimme Vilin kanssa niitä näitä, kunnes ehdotin tälle ohi mennen ravia. Alkuun tämä epäröi hieman, mutta suostui lopulta ehdotukseen sillä ehdolla, että juoksisin itse vieressä. Annoin Vilille ohjeet, kuinka tämä saisi tamman raviin ja lähdin itse hölkkäämään ratsukon vierellä. Pitäisi vissiin lenkkeillä enemmän, sillä jo kierroksen jälkeen hikoilin kuin pieni sika ja kuulostin varmasti siltä, kun tekisin kuolemaa. En antanut tuon seikan kuitenkaan häiritä, vaan jatkoin juoksemista. Viuhti käyttäytyi yhtä asiallisesti ja mukavasti kuin yleensäkin, ja pian huomasin Vilin unohtaneen arastelun. Kyllä sai mamma olla ylpeä hevosestaan! Pian nuori mies siirsi tamman käyntiin ja mielessäni kiitin tätä. ”No, miltä tuntui?” sain kysyttyä puuskutuksen lomasta ja vastaukseksi sain iloisen hymyn. ”Miten on, kokeillaanko sitä laukkaakin nyt kun kerta menee niin hyvin?” ehdotin. Vili mietiskeli hetken, mutta myöntyi. Ehtona oli, että laukka tapahtuisi liinassa ja mikäpä siinä – mielummin pyörin liina kädessä ympyrää kun yritän juosta vieressä tamman laukatessa. Kävin nopeasti hakemassa maneesin ovelta liinan ja kytkin tamman kiinni. Selitin Vilille nopeasti ja mahdollisimman selkeästi laukka-avut ja päästin tämän ratsastamaan ympyrälle. Ensimmäinen nosto lähti ravin kautta, mutta uudella yrityksellä laukka nousi jo suoraan käynnistä. Ratsukko laukkasi muutamia kierroksia molempiin suuntiin, enkä ollut varmaan ikinä nähnyt Viliä niin iloisena ja tyytyväisenä. Mies selvästi viihtyi hevosen selässä, joten tälle voisi antaa useamminkin hommaksi liikuttaa tallin hevosia. Alkuun toki valvonnassa, mutta kokemuksen karttuessa jopa ihan yksinkin. Pian käskin Viliä siirtämään tamman käyntiin ja tulemaan luokseni. Irroitin liinan ja ohjeistin miestä ravailemaan tammalla hieman löysemmin ohjin – ja mies teki työtä käskettyä.

Kymmenisen minuutin jälkeen annoin parille luvan siirtyä käyntiin ja hetken kävelyiden jälkeen autoin ratsastajan turvallisesti maanpinnalle. ”Tää pesee karsinoitten siivouksen ihan mennen tullen” tokaisi mies taluttaessaan tammaa takaisin talliin. Hymyilin miehelle ja uskaltauduin viimein ehdottamaan maneesilla miettimääni asiaa. ”Mitä olisit Vili mieltä, jos saisit alkaa liikuttamaan hevosia enemmänkin? Alkuun tietty minun tai Suvin valvovan silmän alla, mutta kokemuksen karttuessa myös ihan yksinkin?” Hetken mies tuijotti minua yhtä epäuskoisena kuin olisin joulupukki ja menninkäinen samaan aikaan, mutta pian tämän suupielet kohosi korviin asti. ”Totta mooses se käy. Varsinkin tää Viuhti oli ihan mukavan olonen polle”. Löimme kättä päälle asiasta ja purimme Viuhtilta varusteet ja harjasimme sen karvat takaisin ojennukseen. Lähdin viemään tammaa taisin ulos ja Vili jäi iloisin mielin siivoamaan karsinoita loppuun."

11/03/2016 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Minja E.
"Viuhti oli alkanut jo torstaina 10. päivä vaikuttamaan juuri siltä, että se varsoo lähiaikoina, joten soitin välittömästi eläinlääkärin paikalle - varsan oli kuitenkin määrä syntyä vasta lähemmäs kuukauden päästä! Vaikka tammaa tutkittiin joka kulmasta, ei sen mahdolliselle ennenaikaiselle varsomiselle keksitty mitään pätevää syytä ja niinhän siinä kävi, että kun viimein oltiin päästy perjantain puolelle, käynnistyi tamman varsominen. Jännitimme eläinlääkärin kanssa yhdessä tilannetta, mutta pian se oli onnistuneesti ohi ja heinillä makasi pieni ja heiveröinen vaalea mytty, joka selvästi ihmetteli tilannetta. Miten mä tänne päädyin? Viuhti katseli hetken aikaansaannostaan, mutta siinä se. Tamma ei ollut kiinnostunut jälkikasvustaan tippaakaan ja kun vastasyntynyt ori viimein sai kammettua itsensä jaloilleen ja yritti mennä ruokailemaan, esti tamma sen aikeet väistämällä.

Meni pitkään, että ori tajusi tuttipullon idean ja lähes vuorokausi, että Viuhti alkoi viimein pitämään tätä kimoa ilmestystä varsanaan. Se jos joku oli kaunis ja liikuttava näky, kun tämä pieni hevosenalku viimein pääsi tutustumaan omaan mammaansa. Vaikka Viuhti oli edelleen hieman varautunut uuden tulokkaan kanssa, sopeutui se tilanteeseen nopeasti. Jo seuraavana päivänä tamma käyttäytyi kuin äidin kuuluukin, eikä tamma päästänyt pientä silmäteräänsä hetkeksikään silmistään."

13/03/2016 Katriinan Talli, ERJ tarinakilpailut: 100cm: 05/12 (kirjoittanut Minja E.)
Huomaat edellisenä iltana kilpailukutsusta, että 100cm luokassa ratsastajan tulee olla alle 10-vuotias. Liekö Katriina halunnut hieman pientä extraa työhönsä vai sattuikohan tuomarilta ihan vain tahaton moka kutsuun (jälleen kerran). Löydätkö sopivan vai vähän epäsopivamman kuskin kilpahevosellesi viime tingassa? Saatko pelätä silmät päästäsi radan aikana vai yllättääkö naapurin serkun tenava hevoskuiskaajataidoillaan?
"Katriinan tallilla järjestettiin jälleen kilpailut, tällä kertaa esteiden merkeissä ja totta kai minun oli ilmoitettava omista joukkioista Viuhti kun kerta sopiva luokkakin oli tarjolla. Kilpailupäivää edeltävänä päivänä tarkastelin kaikki kuntoon ja vilkaisin vielä kisakutsua puhelimellani, joka aiheuttikin melkoisen ihmetyksen. Kutsun mukaan metrin luokassa ratsastajan tulee olla maksimissaan kymmenvuotias. Siis mitä helvettiä? Olin aivan paniikissa, sillä moista ehtoa en ollut aiemmin huomannut ja osallistumisen peruminenkaan ei tullut enää kuuloonkaan.

Pää kolmantena jalkana rynnin talliin, jossa tallityöntekijät Suvi ja Vili olivat juuri työntouhussa. ”Mitä hittoa mä teen?” kiljuin läähättäen ja ojensin puhelintani kuin mitäkin viestikapulaa parivaljakolle, joista molemmat tuijottivat minua silmät vähintäänkin lautasen kokoisina. Suvi alkoi lukemaan tekstiä ääneen ja hämmästys kuului myös hänen äänestään. ”Alle kymmenen vuotias. Onkohan se muija ihan päästään terve?” aloitti Suvi ja ojensi luurini takaisin. ”Vissiin aika hajamielinen naikkonen” jatkoi Vili, viitaten koulukilpailuihin, joissa nainen oli antanut kutsuun väärän osoitteen. ”Mistä hitosta mä löydän tähän hätään alta kymmenvuotiaan ratsastajan Viuhtille?” Aloin kuumeisesti miettimään, vilkaisten silloin tällöin vuoroin Viliä ja vuoroin Suvia, kunnes sain (ainakin omasta mielestäni) loistavan idea. ”Mitä sanot Suvi, meniskö Vili kymmenvuotiaasta?” kysyin ja arvioin miehenalkua päästä varpaisiin katseellani. Myös Suvi teki samoin. ”Vähän turhan paljon karvaa naamassa, menevät pian sekaisin kumpi on hevonen ja kumpi ratsastaja” sanoi nainen tyynesti. Hetken mietinnät johtivat siihen pisteeseen, että parikymppinen nuori mies istui penkillä kylpyhuoneessamme ja Suvi hääräsi tämän ympärillä partahöylä heiluen. Karvojen alta kuoriutui melkoinen babyface ja vaikka herralla pituutta olikin lähes parin metrin verran, pystyttiin se perustelemaan ennen aikaisella kasvupyrähdyksellä. Meillä oli siis ratsastaja valmiina!

Vasta Vilin ja Viuhtin ratsastaessa radalla, iski paniikki ja kauhu. Eipä tullut taas mietittyä loppuun asti, sillä miehen ratsastuskokemukseen ei lukeutunut esteitä ja nyt sen oli määrä ratsastaa metrin luokka. Kaiken hyvän lisäksi olimme opettaneet hänelle Suvin kanssa vain radan, mutta ei niitä pieniä seikkoja kuten tervehdyksiä ja vastaavia. Onnekseni Vili oli selvästi seurannut kilpailuhoitajanani toimiessaan mitä hänen tulisi tehdä, sillä mies tervehti itselleni ominaisella tavalla tuomareita ja lähtömerkin jälkeen rymisti matkaan. Jokaisella esteellä suljin silmäni, mutta aina miekkonen oli selässä kun ne avasin. Vasta viimeisen esteen kohdalla uskalsin hieman raottaa silmiäni ja näin parin suorituksesta edes pienen osan. Esteistä tietämätön Vili ja hieman aran puoleinen Viuhti olivat selvinneet kunnialla radan läpi ja jokainen este oli vielä kannattimillaan. En voinut muuta kuin rynniä radalta raahustavan parin luo ja kehua nämä maasta taivaisiin, pyydellen mieheltä samalla anteeksi tilannetta. ”Ei se mitään, tää oli ihan kivaa ja kaikki selvis elossakin” mies naureskeli hypätessään alas tamman selästä. ”Pitää alkaa useamminkin ettimään kisoja, joissa ratsastajalla on ikärajoitus niin voi työntää sut sinne” naurahdin. Nyt jäisimme vain odottamaan, pääseekö miekkonen ratsastamaan tänään myös ensimmäisen kunniakierroksensa."

06/06/2016 Hiidenpelto, valmentajana Minja E.: esteratsastus
Tämä oli jo harvinaista ja äärimmäisen poikkeuksellista - olin ITSE ilmoittanut Katjalle haluavani valmentaa häntä ja Viuhtia. Miksikö? Koska olihan Viuhti minun entinen hevonen ja tahdoin päästä tammaa ja tämän kehitystä näkemään. Ja eihän Katjalla ollut mitään sitä vastaan. Paikalle pölähtäessäni ratsukko oli jo aloitellut verryttelemään ja itselleni jäi hommaksi kasata esteet, joita tänään tarvittaisiin. Sivusilmällä seurasin parin työskentelyä ja havaitsin samantien kehitystä Viuhtissa. Mitä Katja oli sille tehnyt, sillä eihän se näyttänyt enää yhtään niin tympääntyneeltä, vaikka alkuverryttelyt sisälsivät kouluratsastusta - enemmänkin innokkaalta.

Varsinainen tehtävä oli tänään perinteiset rataharjoitukset - tietty lisänä oli rataan ujutetut erikoisesteet kuten muuri ja vesieste. Meillä asuessaan tamma oli ollut pääosin rohkea ja varma hyppääjä, mutta pientä jännittyneisyyttä ja epäröintiä löytyi, kun eteen tuli yhtään erikoisempi rakennelma. Parien verryttelyhyppyjen jälkeen sainkin yllättyä todenteolla. Tamma rymisteli esteeltä toiselle tasaisen varmasti, eikä se epäröinyt hetkeäkään erikoisesteiden kohdalla vaan suoritti ne, kun ne olisi aivan tavallisia esteitä. Muutman yrityksen jälkeen muutin rataa hieman, mutta sama varma ja reipas meno jatkui. Kun valmennus alkoi olla lopuillaan ja tietooni ei ollut tullut yhtään virhettä, en voinut muuta kun kehua ratsukkoa. Katja ja Viuhti on kuin luodut toisilleen ja tamman kehitys on aivan mieletöntä! Jatkakaa samaan malliin.

virtuaalihevonen

© Katja H.