Seljasaaren Sumuriina

Nimi: Seljasaaren Sumuriina Syntymäaika: 10/01/2016
Rotu: Suomenhevonen Rekisterinumero: VH16-018-0185
Sukupuoli: Tamma Ikääntyminen: VHKR (4v 09/05/2016)
Säkäkorkeus: 156cm Väri: Rautias
Painotuslaji: koulupainotteinen Koulutustaso: Vaativa B
Kasvattaja: Seljasaari Omistaja: Katja H. (VRL-00597)

SV-I (30,8p., 03/16)


© SL


luonnekuvaus

Riina ei ollut nuorempana tallin helpoimpia hevosia. Se oli kova karkaamaan laitumilta sekä karsinasta, ja hoitaessa se oli kuin saippua. Taluttaessa tamma saattoi ensin kävellä kiltisti ratsastajan vierellä ja sitten aivan yhtäkkiä kiskaista itsensä irti ja lähteä tutkimaan tallialuetta - ja kiinnihän se ei itseään antanut ottaa sitten millään. Riinaa pidettiin täysin mahdottomana, mutta kuten moni muukin kapinoiva nuori, sai tamma ikääntyessään huomattavasti enemmän järkeä päähänsä, ja siitä kasvoi kaikin puolin ihastuttava hevonen.

Riina seisoo mielellään pitkiäkin aikoja hoidettavana, eikä se meinaa saada tarpeekseen ihmisten huomiosta. Tamman karsinakäyttäytyminen on erittäin mallikasta, ja sillä on tapana rentoutuessaan alkaa rapsuttaa ihmistä takaisin, mikäli se itse nauttii harjaamisesta. Yleisimmät hoitotoimenpiteet, kuten harjaukset ja pesuhetket, sujuvat tamman kanssa ongelmitta, mutta eläinlääkärit sekä kengittäjät saattavat saada tamman hieman varuilleen. Se kuitenkin rauhoittuu nopeasti, mikäli kanssaihminen pysyttelee rauhallisena ja tarjoaa rapsutuksia korvan takaa.

Ratsastaessa Riina on melko hitaasti lämpenevä ratsu, jota täytyy alkutunnista todella ratsastaa eteen. Se tarvitsee melko pitkät lämmittelyt, mutta kun alkukankeudesta on päästy yli, kehkeytyy tammasta oikein kelvollinen kouluratsu. Riinan taso yltää vaativiin luokkiin saakka, ja parhaimmillaan se on kärsivällisyyttä vaativissa tehtävissä, kuten kootuissa askellajeissa sekä taivutuksissa. Sen sijaan nopeat siirtymiset eivät suju tammalta erityisen sutjakkaasti, sillä sen reagointikyky ei ole parasta luokkaa. Yleisesti ratsuna tamma on melko hidas, joskus jopa turhan laiska, ja sen kanssa täytyy todella tehdä töitä. Tamma ei ole millään muotoa herkkä hevonen, ja sen selkään voi hyvällä omatunnolla laittaa myös vähemmän osaavan ratsastajan. Tietenkään aloittelijat eivät saa Riinasta muuta irti kuin eteenpäin jolkuttavan, mutta ihan hyvin kuuntelevan, ratsun. Sen sijaan tamma kulkee erittäin nöyränä ja motivoituneena sellaisen ihmisen alla, joka jaksaa pyytää tammaa jatkuvasti eteenpäin ja uskaltaa käyttää tarpeeksi napakoita apuja.

Riinaa on erittäin miellyttävä käsitellä maasta, sillä se kulkee ihmisen perässä todella luottavaisesti eteenpäin. Lastaaminen on tammalle aivan helppo juttu, eikä se viitsi tehdä siitä sen suurempaa ongelmaa. Riinalla on mukava tapa kävellä tarhan portille ihmisiä vastaan, ja se tulee aina tarhan reunalle katselemaan, jos ympärillä tapahtuu jotakin kiinnostavaa. Kisamatkat sujuvat tamman kanssa poikkeuksetta hyvin, vaikka se hieman jännittääkin uusia paikkoja. Tutut ihmiset tuovat sille turvaa, ja yksin kisapaikalle jäädessään se saattaa alkaa huutaa näiden perään. Kouluratsastusohjelmat sujuvat kuitenkin kisapaikoilla aivan yhtä hyvin kuin kotonakin, mutta Riina vaatii huomattavasti pidemmät ja perinpohjaisemmat alkulämmittelyt ennen kisaradalle siirtymistä.

Riina on kaikin puolin ihastuttava hevonen, jonka kanssa on mukava viettää aikaa päivästä toiseen. Tamma on ehdottomasti monen tallitytön suosikki sen sosiaalisen sekä nöyrän luonteen takia. Eikä ihmekään, tamma on todella suuri persoona, jolla on taipumusta muuttaa jokaisen huonosti mennyt päivä jälleen positiiviseksi.

© Siguri

sukutaulu

i. Seljasaaren Voitto
prt 162cm
KTK-II
ii. Murskavoitto
prt 161cm
KRJ-I, SLA-I, YLA1
iii. Murskan Muru
iie. Kerttunen
ie. Ilo-Varpu
prt 161xcm
-
iei. Muikkunen
iee. Varpula
e. Seljasaaren Sumusointu
vkk 155cm
KTK-II
ei. Sumuhurja
vkk 154cm
VSN Ch, KTK-II, KRJ-I
eii. Vilukki
eie. Sumulaulu
ee. Siian Ehdollinen
prt 155cm
KTK-II
eei. Viidakko-Veikko
eee. Siia Maria


jälkeläiset

Sumuriina ottaa vastaan 2-polvisia suomenhevosoreja.

14/10/2016 t. Hiiden *** i. Fiktion Vihma om. VRL-00000

kisakalenteri

KRJ-kouluratsastus: 35 sijoitusta, joista 04 voittoa
11/06/2016 kutsu Vaativa B 04/30
12/06/2016 kutsu Vaativa B 03/30
12/06/2016 kutsu Vaativa B 02/30
13/06/2016 kutsu Vaativa B 05/30
14/06/2016 kutsu Vaativa B 04/30
15/06/2016 kutsu Vaativa B 02/30
16/06/2016 kutsu Vaativa B 01/30
17/06/2016 kutsu Vaativa B 02/30
19/06/2016 kutsu Vaativa B 02/30
19/06/2016 kutsu Vaativa B 03/30
20/06/2016 kutsu Vaativa B 01/30
20/06/2016 kutsu Vaativa B 04/30
23/06/2016 kutsu Vaativa B 04/40
24/06/2016 kutsu Vaativa B 02/40
24/06/2016 kutsu Vaativa B 05/40
25/06/2016 kutsu Vaativa B 06/40
25/06/2016 kutsu Vaativa B 01/40
26/06/2016 kutsu Vaativa B 02/40
28/06/2016 kutsu Vaativa B 05/40
29/06/2016 kutsu Vaativa B 04/40
29/06/2016 kutsu Vaativa B 03/40
02/07/2016 kutsu Vaativa B 02/40
03/07/2016 kutsu Vaativa B 04/40
04/07/2016 kutsu Vaativa B 04/40
04/07/2016 kutsu Vaativa B 05/40
05/07/2016 kutsu Vaativa B 02/40
08/07/2016 kutsu Vaativa B 05/40
09/07/2016 kutsu Vaativa B 02/40
10/07/2016 kutsu Vaativa B 01/40
10/07/2016 kutsu Vaativa B 06/40
10/07/2016 kutsu Vaativa B 05/40
12/07/2016 kutsu Vaativa B 05/40
27/07/2016 kutsu Vaativa B 05/40
29/07/2016 kutsu Vaativa B 06/40
29/07/2016 kutsu Vaativa B 02/40

päiväkirja & valmennukset

12/10/2016 Hiidenpelto, valmentajana Siguri.: kouluvalmennus
Odotin kentällä valmiina päivän valmennettavaa ratsukkoa, joka saapui pian seurakseni. Tervehdin ratsastajaa ja pyysin heitä suorittamaan pohjalle huolelliset alkukäynnit. Kerroin, että tänään tekisimme aivan perusasioita ja tärkeintä oli pitää Riina reippaana ja motivoituneena koko tunnin ajan.

Alkukäyntien jälkeen lähdimme verryttelemään ympyröillä tehtävillä siirtymisillä. Riina oli alkuun erittäin tahmea, eikä se meinannut reipastua edes muutaman temponlisäysharjoituksen jälkeen. Ratsastaja kuitenkin teki parhaansa, ja hiljalleen tamma alkoi kulkea paremmin omalla moottorilla. Laiskuudesta huolimatta se oli hyvin kuulolla ja suoritti siirtymiset sekä ympyrät erittäin mallikkaasti.

Lähdimme ensin tekemään pohkeenväistöharjoituksia keskihalkaisijalta uralle. Käynnissä nämä onnistuivat todella hyvin, ja tamma väisti hienosti kuunnellen apuja. Kun lähdimme jatkamaan tehtävää ravissa, tuli eteen ongelmia. Tamma ei meinannut asettua tehtävään millään, vaan se kulki viistossa takaisin uralle. Pyysin ratsastajaa pohjustamaan tehtävää hieman aiemmin ja antamaan tammalle aikaa reagoida apuihin, jolloin väistöt alkoivat sujua jo paremmin. Tamma ei reagoinut apuihin nopeasti, mikä näkyi todella voimakkaasti sen liikkumisessa.

Kun väistöt alkoivat näyttää hyviltä, siirryimme keskiympyrälle. Tarkoitus oli laukata sitä kumpaankin suuntaan ja tehdä hieman asetuksia sekä ulko- että sisäpuolelle. Kuten arvata saattoi, jäi tamman laukka hyvin matalaksi, mutta ratsastaja päätti laittaa tamman oma-aloitteisesti kunnolla töihin. Niin vain kävi, että lopulta ratsukko löysi hyvän, reippaan ja aktiivisen laukan, ja ympyrä asetuksineen näytti todella hienolta kumpaankin suuntaan.

Lopputunnista teimme vielä samoja siirtymisiä kuin alkutunnista. Nyt kun tamma oli paremmin kuulolla, sujuivat siirtymisetkin todella hyvin. Peruutusten kanssa oli hieman ongelmaa, sillä tamma jännitti todella kulkiessaan taaksepäin, mutta lopulta se alkoi luottaa enemmän ratsastajaan ja meno näytti kaikin puolin hyvältä. Niinpä annoin ratsukolle hiljalleen luvan siirtyä käyntiin pitkin ohjin, ja lopulta lähdimme yhdessä takaisin tallille.

24/10/2016 Metsälampi, kirjoittanut omistaja: Roosanauhamaasto
Sumuriinasta tuli näköjään sitten meidän tallin oma Roosa Nauha -hevonen! Ensin se valikoitui toisen teemavarsamme emäksi ja nyt huomaan harjaavani tammaa Metsiksen tallipihalla pian alkavaan hyväntekeväisyysmaastoon. Toisaalta hyväsydäminen tamma sopii pestiinsä paremmin kuin hyvin, sillä olen varma, että se olisi oitis valmis tekemään hommia näin tärkeän asian puolesa, jos vain tietäisi.

Olin ollut pari kertaa aiemmin Metsiksessä valmentautumassa, mutta heidän maastoreittinsä olivat aivan ennestään tuntemattomat. Olin positiivisesti yllättynyt, kuinka pitkä letka meitä lopulta lähti tallustamaan kohti edessä päin häämöttävää ravirataa. Joku vitsaili, että montekisoihinko sitä sittenkin lähdettiin, mutta kaikeksi onneksi jatkoimme matkaa Kutalan reitille.

Olimme Riinan kanssa jonon häntäpäässä, joka sopi tamman laiskahkolle askellukseen hyvin. Tänään ei kenenlläkään ei tuntunut olevan kiire minnekkään ja saimme kaikessa rauhassa nauttia kauniista syysmaisemista. Palasimme lopulta tyytyväisesti pärkivien hevosten kanssa takaisin tallille. Maastoretki oli kokonaisuudessaan menestys, iso kiitos Sintelle sen järjestämisestä! Palkinnoksi osallistumisesta Metsis päätti vielä lahjoa meitä teeman mukaisilla varusteilla, ihanilla pinkeillä sadeloimella sekä korvahupulla. Kyllä nyt kelpaa tarhailla kurjemmassakin syysmyräkässä!


virtuaalihevonen

© Katja H.